Minun leikkauksen ja sairasloman ajan on Hannu huolehtinyt erityisesti Jämyn kuntoilusta. Kickpark-lenkit on tulleet tutuiksi myös minulle, ja mikäs siinä kun molemmat nautitaan vauhdista. Olen ollut yllättynyt tuosta koirasta monestakin asiasta, joista yksi on se, että kun tehdään töitä niin silloin ei tehdä muuta. Vierellä juoksevat vieraatkin koirat on ok, tai oikeastaan niitä ei edes huomata. Myös vieraat koirat lenkillä ohitetaan vetäen, pitkällä liinalla, ilman mutinoita -kuten tänään.

Toinen mistä olen ollut yllättynyt ja kasvattajaankin yhteydessä ;) on tuon hellyydenkipeys. Sillä ei ole mitään tekemistä dominoinnin kanssa, kun se tulee ihan iholle kiinni. Se on kuin ajatuskupla tai varjo, joka seuraa sinua. Se haluaa halata ja nukkua kainalossa. Jos istuu sohvalla tai keittiössä, on varpaiden lämmittäjä paikalla. Myös edelleen ottaa ranteen suuhun, ja hyvin tyytyväisellä ilmeellä siitä pitää kiinni.

Mutta hempeilyistä takaisin treeneihin :) Kävimme myös lumikenkäilemässä koirien kanssa, jossa koirat sai kahlata tai kävellä kelkkatietä pitkin, mutta se ei ehkä ollut meidän juttu.

Treenihommat edistyy, mitä enemmän aurinkoa näkyy, sitä enemmän kevät tuntuu todellisemmalta. Tokon alokasliike alkaa olla ok, avoimen luokan noudon vauhdista ja luovutuksesta tykkään. Ehkä voisi olla suorempi, mutta ei viilata pilkkua, koira on vasta 2-vuotias. Kaukojen osalta meinaa joku tökkiä, mutta ei oteta stressiä siitä, ollaan sitten tehty höntsäilyjä, kuten etutassut pienelle penkille ja sitä pyöritään ympäri (tämän aloitin toissailtana kaikille koirillemme, ihan vaan mielenvirkistykseksi).

Jämy täyttää siis huimat kaksi kuukauden päästä, ja silloin mennään kuvauksiin, kaikki muut sisarukset onkin jo käyneet ja luusto on ihan priimaa.

-Heidi