Kisaamisessa on se hyvä puoli, että on jokin tavoite. Se tavoite toisten koirien kanssa innostaa minua treenaamaan tavoitteellisesti tai sinneppäin myös kaikkien muiden kanssa.

Tänään Jämyn kanssa teemana ollut kapulan pito (ihana! ei pureskele, ei paranna otetta!) ja tiivis luovutus. Ihan täydellistä. Piti kokeilla myös metallikapulan kanssa ja edelleen sama juttu. Taisin huokaista ääneen "miksei mulla aina ole ollut belggari! " -Tämä siis kun lapinkoira Taigan kanssa tuo tuominen on ollut kuin liisterinjuontia. siitäkin kuiten saatu ihan toimivan näköinen suoritus.

Jämyä ei paljon nuo pakkaset hidastaneet. Ihmettelin kun se ei nostelut tassuja yms. mutta keksittiin miehen kanssa selitys siihenkin: Sillä on vauhtia kokoajan niin paljon, ettei tassut ehdi koskettaa maata eikä täten tassut palellu :D

Kissa kiinnostaa edelleen kovasti, mutta mitään jahtaamista ei ole ollut. Olen kehunut nätistä katsomisesta ja kun jättää kissan rauhaan. Kissanpask* sen sijaan uppoaisi kaikille. Jämykin tuli kerran hyvin viattoman näköisenä, mutta mustassa kuonossa oleva harmaa kissanhiekka paljasti, että on taidettu tonkia muutakin...

Jotain tavoitteita voisin yrittää kirjoittaa tarkemminkin, mutta jospa se tästä :)