Ihan perusjuttuja otettu Jämyn kanssa. Noista kaukoista innostuin ja niitä harjoitellaan usein ja tykkään kyllä vaihdoista -mutta- maahanmenossa jättää takajalat hurjan levälleen ja ylösnoustessa korjaa niitä sitten. Juu pentuhan se on vielä eikä todella voi vaatia täydellisyyttä, mutta pelkään tietenkin että takajalkojen asettelusta tulee tapa jota hankala kitkeä pois.

Hakua otettu 2-4 mm. Menee reippaasti, löytää maalimiehen hyvin. Tuulilähtöjä saatu harmittavan vähän :/ Maalimieheltä ei ole liian kiire pois -mutta- kun pitäisi lähteä metsästä takaisin autolle, olisi nenä viemässä edelleen metsään tarkistamaan josko sinne joku olisi jäänyt :D

Minun hiljainen belgini on löytänyt myös (turhautumis/inostumis) äänensä. Juu juu :) Kun käydään uimassa, pitää vinkua. Ei silloin kun mennään, vaan kun siellä ollaan. Itse olen kuiten rauhallinen, joten jospa oppisi että vinkuminen on turhaa.

Tänään heräsin aikaisin ja treeneihin lähdin jo kello 8. Jämylle ensin n.60 askeleen suora jälki, "vetopuuskia" ei tullut enää niin ontaa, eli ei mennyt kuin höyryjuna. Jäljen alussa myös malttoi rauhoittua ja istui ilman pyytämistä (tai noh, tavallaan pyysin kun odotin vain). Kentällä otettiin sitten kaukoja maahan-seiso-maahan.

Ruudun alkeita opeteltu myös ihan pari kertaa ja sitä jatketaan myös. Kunhan nuo ilmat vain viilenis!

Pitämisharjoituksia ihan pentuna.
 Tuotakin jatkettu nyt ja pyritty siihen, ettei luovutuksen kanssa ole kiirettä.

Eilen pihahommissa sain taas huomata miten erinlaisia belgipennut on entä lappalaiset. Siinä missä lappalainen on hyvinkin itsenäinen, omia touhuava, oli Jämy lähes kokoajan perässäni kuin varjo. Se on siellä missä minäkin. Ei koe kuitenkaan eroahdistusta ja jää hiljaa odottamaan jos menen itse ulos/sisälle/autosta pois jne.