Aamulla lähdin reippaana tekeen jälkeä Jämylle, aikomuksena käydä myös tokoa.

Jäljestä tuli n.40metriä ja annoin vanheta 20min. Jämystä lähti ääntä kun odotteli omaa vuoroaan ja treenailin muita, mutta odotin että rauhoittuu kokonaan ennenkuin pääsi häkistä. Tiesi kyllä mitä ollaan menossa tekemään, mutta malttoi silti kädä pissalla ja istui nätisti ennen jäljestämistä.

Joka askeleelle napo, alkuun kaksikin. Ja tämähän toimi. Minulla oli kädessä kauniisti etenevä pieni jälkikoira!! Tuntui kyllä että repeän riemusta. Yhtään kertaa ei nostanut nokkaa jäljeltä, ei harhailut ja ennen kaikkea ei vetänyt, vauhti oli rauhallista. Jippii!!

Leikittiin sitten lopuksi pallolla, tai Jämy sai kantaa sitä ylpeänä ja esitellä mulle. Taks autoon ja hetken päästä ruutua. Jämy näki kun laitoin kaikilla kolmella kerralla, matka oli ensin ihan lähellä, sitten 1m ja sitten 2m. Ei ongelmaa. Tähän tarvii apuohjaajan joka lisää namit niin minun ei tarvi juosta tuota väliä (riittää että koira juoksee).

Iltapäivällä saatiin uusi koiratuttavuus Moyo, kun Taigan pentu (eli Lempin veli) kävi leikkimässä. Hyvin meni ja pojatkin löysi yhteisen sävelen. Vieraille ensin vähän haukuttiin, mutta tunnelma oli muutenkin vähän "kuuma" joten laitan sen piikkiin. Kuvia myöhemmin.