Jos tulee tilausuus päästä poropaimennukseen, niin kyllähän se on Jämykin mukaan otettava =) Varsinkin kun ei olla poroihin törmätty, eikä siis mitään ennakkoluuloja niitä otuksia kohtaan ole tullut.

Olin ehkä maalaillut itselle kauhukuvia siitä hetkestä kun lasken koiran irti porojen sekaan. "Saisikohan kaikki kiinniotetut porot viedä kotiin ?" Minna ohjeisti meidät hyvin ennenkuin koira päästettiin irti. Ensin sai hieman haistella ja tutkailla (ja lähes kaikki kävivät tarpeillaan). Jämyllä oli intoa, sen näki hännästä -mutta täällä se into oli huono juttu, joten odoteltin rauhoittumista ennenkuin alettiin pikkuhiljaa kuljettaa poroja -niin että koira käveli vierellä ja porot hiljaa edessä.

Jämy osoitti jo ekalla kerralla paimenominaisuuksia ja toisella kierroksella se ikäänkuin heräsi. Paimensi silmillään, oli huolissaan kun tokasta erosi yksi -ja jopa paimensi sen yhden oma-aloitteisesti takaisin. Huhhei!

Se mistä olin niin iloinen, että koira ei äännellyt. ei vinkumista, haukkumista, ei vuotanut mitenkään. Kun jännite kasvoi, se teki pienen oman haistelukeikan ja palasi takaisin.

Jämyä olen kehunut aina, miten se on niin minun käteen sopiva ja kiva koira, mutta olihan hienoa kuulla ne kehut Minnan suusta. Jämy oli siis ensimmäinen belggari joka siellä kävi -ja saimme jo kutsun ensikesänä lampaita paimentamaan myös. Minä kyllä inostuin tästä, oli niin hienoa kun koira(t) ymmärtä jutun itse eikä niitä edes saa ohjata -muutakuin rauhoitella ja jos homma karkaa käsistä niin palautteen täytyy olla selvä.Tässä ihan ensi kerta, häntä kertoo varmaan paljon =) Tuijotuskisa. Tämän erän voitti Jämy. Toisella kierroksella poroja tuplamääräSeuraa katseella kuten pitääkin.Välillä katsoi vasoja.