Tai jälkivahinko.

Itse en ole voinut sairasloman takia treenailla, joten ohjeistin tuon isännän tekemään Jämylle jäljen. Todella hyvät ohjeet, jälki sai vanheta n.30min, kevyt lumipeite oli maassa. Poronjälkiä häiriön ja pas**kasoja myös. Itse jäljestystä ei häirinnyt mikään, teki töitä todella keskittyneenä. Jopa sen vahinkokulman. Tarkasti kyllä, että mihin se hävisi, mutta kun löysi niin jatkoi samaa reipasta vauhtia. Kulma, mehän ollaan vasta kaarroksia tehty! No, hyvin se meni :D

Tokopuolella seuraamista, nopeampaa maahanmenoa, paikkamakuuta, tiivistä eteentuloa.

Esineet ovat jo kokonaan piilossa, käyttää nenää todella hyvin! Melkein tuntuu että toistan itseäni kokoajan, mutta on ihana huomata miten pieni kehittyy.

Mörkökausi on vähän huvittava. Kanto, joka on ollut metsässä kokoajan on pimeässä metsässä aivan erijuttu. Ihminen joka tulee huppupäässä talonpihalta meidän eteen ei voi olla aivan viaton. Myös lapset jotka hiippailee yöllä vessaan, saavat aikaan pienen vahtimurinan, mutta häntä rupeaa vispaamaan heti kun tunnistaa omaksi. Mitään rähinäpöhinää ei ole ollut, pientä hljaista murinaa esm. sakemannille joka rähisi suu vaahdossa omalla pihalla.