Koska kevät on jo niin hyvällä mallilla (tätä kirjoittaessakin lunta sataa :D ) niin meillä on hakuporukan kanssa jo vakiovuoro treenille. Viikko sitten heitin ukot metsään ja sinnehän se belgipoika joutui pitkine koipineen sinkoilemaan, ja ilmasu otettiin myös. En ole vaatinut vielä pitkää haukkua, parempi palkata lyhyestä ja hyvästä kuin pitkästä ja huonosta. Treenin jälkeen saivat belgit painia keskenään, John, Valtti ja Jämy. Valtti ainoana tyttönä joutui välillä koville noiden poikien kanssa, mutta mitään isompaa draamaa ei kukaan kehittänyt ja hyvä niin.

Tänään oli jälleen vuorossa ilmasua, ihan kentällä. Jämy haukkuu hyvin ja nyt siltä voi jo vaatia vähän pidempää haukkua. Treenikavereilta sain vinkiksi, että ensi kerralla otetaan ilmasu ihan lähelle ja minä kävelen siinä "ympyrää" eikä haukku saa loppua ts. ottaa ehkä vähän häiriötä minusta kun tulen.

Onneksi minulla on monta maalimiestä kasvamassa myös kotona ;) joten ihan pelkkään kertaviikkoon en tätä joudu laskemaan. Ja anteeksi kaikki ystävät ja sukulaiset kun teitäkin patistan milloin mihinkin hommaan :D

Kovasti olen sanonut, ettei Jämystä tule tokokoiraa vaan keskitytään vain PK-lajeihin. Varmuuden vuoksihan mie vain ruutua ja tunnaria sille opetan, ajankuluksi, Jämy etsii hyvin, joten tänään otettiin tunnarikapulan piilotusta kotona ja naksautin heti kun sen löysi.

Perusasentoa ollaan harjoiteltu nyt ihan jokainen päivä ja hetki kun mahdollista. Huomasin kuvista, että Jämy on aivan uskomattoman mutkalla ja peilin edessä on ollut helppo korjata. Nyt se tulee tosi nätisti viereen ja pitää paikkansa.

"Tähän" käskyllä pysytään lähellä ja sitä ollaan harjoiteltu mm. hevoshäiriössä.