Kohta jo marraskuu, Martti Turhapuro-lumiukkokin suli kun asteet meni lämmönpuolelle :/ Muut harrastukset saavat jatkoaikaa, kuten haku ja jälki. Sukset saavat siis odottaa.

Jotain pientä on touhuttu, vaikka olen itse pidemmällä toipumisjaksolla leikkauksesta.

Esine-etsintää voi harjoitella sisälläkin, patukka on eksynyt välillä laatikkoon, välillä ovenkahvaan (eli piiloa ja korkeuttakin otettu mukaan). Nenänkäyttö on selvästi vahvistunut näiden leikkien myötä. Ainahan se on nenää käyttänyt hyvin, mutta ei ole osannut "seurata hajuvanaa". Esineiden luovutuksessa yritetään toisinaan oikoa ts. sylkeä jalkoihin, mutta siitä ei palkkaa tipu. Ei ole vielä mitään hyiyäk-esinettä löytynyt, eli kaikki tuodaan :)

Viereentulo on reipas, jopa vauhdikas ja harvemmin jää enää mitensattuu. Korjaa asennon hyvin. Seuraamaan lähtee hyvällä asenteella -paikka tosin seilaa.

Se, mistä olen enemmän kuin ylpeä, on tuon koiran kyky odottaa omaa vuoroaan. Vaikka miten haluttais, niin suu pysyy kiinni ja odottaa maltilla niin ruokailua, ulospääsyä, treenivuoroa. No, kun se oma vuoro koittaa niin sitten pakka vähän leviää, meillä se tarkoittaa korkeushyppyä vähintään minun naamantasolle -koskettamatta kuiten.

Valitettavasti en ole osannut editoida jäljestysfilmejä niin että niissä olis mitä katsella, mutta kivasti se jäljestää =D uskokaa kun sanon.